Astalan kennel
Astalankennel
Soturityttö-Xena on nimensä veroinen -vahva, päämäärätietoinen ja jääräpäinenkin koulutettava, olipa kyseessä metsästys, pyörälenkit, näyttelytreenit tai kotioloissa pollottelu. Aloiteaanpa vaikka tuosta kotioloista pollottelusta -maalla ovet ovat aina auki, niin meilläkin, kunnes Xena kasvoi aikuisen mittoihin ja oppi aukaisemaan oven kuin oven tassua heilauttamalla. Sinnikkäästi rakensimme tuolitorneja ulko-oven eteen ja koulutimme talon kaksijalkaiset asukkaat varmistamaan tornien kestävyyden, mutta Xena oli ovelampi ja aina askeleen edellä meitä. Niinpä lukkoseppä piipahti pivänä eräänä talossa ja nyt tuolitorneja rakennellaan enää satunnaisten yövieraiden ovien eteen -tykkäsivätpä koirista tai ei, aamulla vierestä löytyy sikeästi nukkuva nelijalkainen -tornista huolimatta tai juuri siksi!
Oma tahto, sitä Xenalle on kertynyt enemmän kuin talon muille koirille yhteensä! Näyttelytreeneissä se päätti jo treenien alkumetreilla muuttua väsyneeksi vanhukseksi -jopa niin, että Juha Kares koulutuksessaan totesi "vanhan rouvan" kaipaavan vähän virtaa esiintymiseensä kehässä. Vanha rouva oli slloin reilun vuoden ikäinen!
Pyöräily on Xenalle vähän niin kuin kiusantekoa -veri vetää metsään, kuono haistaa pienimmäkin hajun häivähdyksen ja pyörän rytmiin, reitistä puhumattakaan, pitäisi tyytyä. "Hyvä tyttö, hienoa, just näin, seuraa, hienosti...prle, Hyvä tyttö, hienoa, just näin, seuraa, hienosti...prle..." -jotenkin näin se menee -onneksi ollaan maalla ja kesä on jo kohta takana! Mielenkiinnolla, hyvillä hermoilla ja lämpimillä vaatteilla odotellaan tulevaa syksyä "Kun on puoli vuotta tehnyt kaiken just niinkuin muut haluavat, joutavat kyllä odottelemaan!"
Reippaita kun ollaan molemmat Soturitytön kanssa, päästään mukaan silloinkin, kun isäntäväki suuntaa auton nokan kohti pohjoista. Aika monesti mennään lautalla Hailuotoon, missä asuu ainakin kolme jänistä, sillä ihania hajuja löytyy lähes aina seurattavakasi pupunjuoksutukseen saakka. Ne on sellaisia leppoisia lomapäiviä -aamulla noustaan aikaisin ylös, sitten aamupäivä treenaillaan kukin omalla tavallaan: me Soturitytön kanssa kestävyysjuoksua äänihuulia vahvistaen, mamma puiden halausta ja sen semmoista ja isäntä nuotiopuuhia ja kahvinkaatoa -kaikilla meillä on aina yhtä mukavaa ja illalla kellahdetaan tyytyväisinä unten maille uutta aamua odotellen.
Uusi Vuosi alkoi paratiisissa tai ainakin mamma sitä sellaiseksi kutsui -pupuparatiisiksi, kun mentiin Repe-veljen vieraaksi Ylivieskan metsiin. Ihan meinasin sekaisin mennä ja riemusta haljeta, kun autosta ulos loikkasin -siinä ei kauan nokka tuhissut, kun ensimmäisen jäljen löysin ja sitä ajoa ajaisin varmasti vieäkin, ellei isäntä olisi iltahämärässä napannut minua auton kyytiin -kelju temppu, vaikka olihan se mukava lämpimille vällyillekin kellahtaa pitkän päivän päätteeksi.
Päivän paras hetki on meidän kaikkien mielestä illan viimeinen lenkki, kun päivän puuhat voi jättää hyvillä mielin taakse ja kipaista kerran vielä tienpientareita nuuskuttelemaan. Eilen hypättiin isännän ja emännän kyytiin ja käytiin kaupunkiajelulla yömyöhäsellä -isäntä se sitten sai idean, jotta iltalenkin voisi yhdistää tähän ajeluun ja niinpä sitten emäntä reippaana hyppäsi ulos autosta ja nappasi meidät jonkin matkaa kotiportista apostolinkyytiläisiksi enemmän ja vähemmän vahvoilla taluttimilla varustettuina! Vaan eipä osannut emäntä aavistaa, mnkälaisen yllätyksen päätimme Soturitytön kanssa hänelle järjestää! Miten sattuikin, että juuri siinä kohdassa vastaan tuli HAJU -ihana, valloittava, kaikki aistit valtaava ja opitut asiat poispyhkäisevä, suloinen, voimakas, tuore PUPUN TUOKSU!
Ruotsalosta löytyy monelaisia legendoja -Hirsipuupellosta, Murhapaalusta, Mustalais-Santerista, mutta me soturitytön kanssa kuullaan kaikkein mieleuiten Legenda kirkuvasta naisesta, joka urheasti ja periksiantamatta taltutti kaksi petoa paljain käsin, yösydännä, kylän jo nukkuessa Ruususen unta!
Siitä se kaikki alkoi -ensin tuli talutin, sitten toinen toistaan herkullisempia makupaloja ja sitten riitti, kun katsoi kauniisti ja sipusutteli rinnalla ja taas tuli makupala! Tämä kaikki liittyi jotenkin kesään ja siihen, että punaiset pannat vaihdettiin "söpöhin" vaalenapunaisiin ja metsäänkin mennään tiukasti taluttimiin kytkettyinä -mitä kyllä vähän ihmettelen!
Automatkailu on ihan parasta mitä tiedän, joten kelpaa se tämäkin minulle ja ne makupalat tetysti!
Hyvää kesää kaikille /Mini -Astalan Yötuuli
Ranska, Pariisi, patonki, Champs Elysee & ajuebeaglet -äkkiseltään voisi luulla, että yksi ei kuulu joukkoon, mutta keväisellä Ranskan matkalla nähtiin ja koettiin jopa nuo ajuebeaglet täydessä työn touhussa, joten koskaan ei voi tietää, mitä muodin mekasta löytyy, kun kulkee silmät avoimina!
Astalan kennelin beaglematka suuntautui helmikuun puolivälissä keväiseen Pariisiin, missä hyvän ruuan, kulttuurinautintojen ja yhdessäolon lisäksi koettiin vauhdikas ajuemetsästyspäivä Rallye des Mondrotsin beagleajueen työskentelyä seuraten. Englannissa ja Irlannissa koetut metsäpäivät mielessä ajelimme Vesselin turvallisessa kyydissä halki Pariisin kohti Andalysin kylää, josta ajueen oli määrä startata aamupäivällä. Kokeneina ajuemetästäjinä seurasimme ajueen valmistelupuuhia ja jutustelimme koirista ja metsästyksestä Anne-Charlotten kanssa, joka epätyypillisen ranskalaiseen tapaan puhua pulputti englantia kuin äidinkieltään Ajuemaastot enteilivät vauhdikkaita ajoja ja sellaista pääsimme totisesti seuraamaankin. Silmänkantamattomiin aukeavat tasaiset pellot kätkivät multapaakkujen taakse iloisesti pomppivia jäniksiä, jotka juoksuttivat ajuetta valtavalla vauhdilla laajoilla alueilla. Ranskalainen tapa ajattaa koiria poikkesi juuri vauhdikkuudellaan aikaisemmin koetuista ja ääntäkin heistä lähtee selvästi enemmän kuin hillityistä saarivaltioiden asukeista Seuraavaa matkaakin jo suunniteltiin ja matkasuunnitelmat julkaistaan pian -varatkaahan kalenteriin sopivan kokoinen aukko tulevaa reissua varten helmikuulle 2016
Ravie de vous avoir rencontré Paul & Anne-Charlotte