Ampleforth -kennelin vieraina

Such a delight to meet you all today!

Helmikuu on ollut Astalan kennelin perinteinen matkustuskuukausi jo vuodesta 2013 lähtien. Tätä perinnettä kunnioitimme tänä vuonna Yorkshiren lumoavissa maisemissa, Ampleworth -kennelin vieraina, missä Ian Kibble, kennelin Chairman, tarjosi meille unohtumattoman päivän yhdessä kennelin beagleajueen ja paikallisten beagleharrastajien kanssa. Kennelvierailu ja siihen liittyvät tapahtumat vievät reissusta aina yhden kokonaisen päivän ja näitä kokemuksia riittää jaettavaksi ja pohdittavaksi vielä pitkään matkan jälkeenkin!

Tällä reissulla majapaikka löytyi Yorkista, Englannin toiseksi suosituimmasta matkustuskaupungista, missä aika hurahti vauhdilla kaupungin nähtävyyksiin, ruokapaikkoihin ja pubeihin tutustuessa. Osa matkalaisista nappasi pyörät alleen ja otti kaupungin nähtävyydet haltuun pyöräillen, vasemmanpuoleista liikennettä uhmaten! Toiset suuntasivat kulkunsa Gothlandin kylään, missä vastassa olivat Sydämen asialla -sarjasta tutut maisemat, talot ja tietenkin Aidensfield Arms, missä Gina ja Blaketon arki-iltaisin tarjoilevat olutta kylän asukkaille. Harmiksemme huomasimme, että helmikuisena perjantaina, Kalevalan päivänä, molemmille oli osunut vapaapäivä!

Lauantai-aamuna bussi haki meidät hotellilta sopivasti aamupalan jälkeen ja perinteisen yhteiskuvan jälkeen pakkasimme reput autoon ja lähdimme matkaamaan kohti Fadmooren kylää, missä tapaisimme Ianin hetken päästä. Bussikuskimme oli aito Yorkshire -ladd, joten matkalla saimme kuulla tarinan jos toisenkin alueen historiasta. Koska aikataulu oli sopivan väljä ja bussi riittävän pieni, päätti kuskimme kuljettaa meidät perille nummien halki kulkevia kyläteitä pitkin. Niinpä saimme bonuksena hienon kiertoajelun nummien ympäröiviin pikkukyliin ja pääsimme näkemään vilaukselta myös Howardien linnan, sinne johtavat upeat riemukaaret ja obeliskin, jonka avulla kulkijat aikoinaan löysivät perille linnaan.

Fadmooressa tapasimme Ianin ja tervehdysten jälkeen kuulimme Ampleforth -kennelin mielenkiintoisen historian, jonka juuret ulottuvat 1915 -luvulle saakka, jolloin ensimmäiset beaglet tulivat Ampleforthin yliopiston kenneliin Irlannista. Tänä päivänä koirat ovat yksityisessä omistuksessa ja kennelin toiminta menestynyttä, kansainvälistä ja hyvinvoivaa.

Matka jatkui vielä jonkin aikaa Ianin autoa seuraten ja puolen päivän maissa saavuimme upealle metsästysmajalle, johon oli jo kokoontunut runsas joukko Ampleforth -kennelväkeä sekä isäntäperhe, jonka metsästysmajaa ympäröivillä nummilla saimme päivän viettää. Ennen koirien saapumista nautimme herkullisia suolapaloja kera sherryn ja viskin ja tutustuimme kiinnostaviin ihmisiin, jotka olivat myös aidosti kiinnostuneita meistä ja suomalaisesta metsästyskulttuurista. Kennelin master toivotti meidät myös lämpimästi mukaan päivään ja tunsimme itsemme etuoikeutetuiksi, kun hän kertoi Ianin kulkevan mukanamme koko päivän oppaana ja asiantuntijana, mitä hän todella olikin.

Päivä nummilla oli täynnä tapahtumia! Koirat olivat tietenkin pääroolissa ja saimme seurata niiden loistavaa toimintaa luonnon muovaamasta katsomosta, mäkien rinteiltä ja kukkuloiden huipuilta. Kennelin taitava huntsman ja osaavat whipperit pitivät ajueen koossa loistavalla yhteistyöllä ja saimme itsekin oppia lukemaan ohjauksessa käytettävien torvien viestintää.

Metsäpäivä nummilla on myös sosiaalinen tapahtuma ja oli hienoa seurata, miten suomalaiset ja englantilaiset löysivät toisensa nummilla tarpoessaan. Siellä täällä näkyi villapipoja ja tweed-lakkeja kumartuneina kännyköiden ylle ja aiheena oli poikkeuksetta gepsien piirtämät ajojäljet, joiden parissa juttu luisti ja ystävyys syveni.

Ulkoilmassa aika vierähti nopeasti ja päivän hämärtyessä siirryimme yhdessä jatkamaan iltaa lähipubiin, missä päivän tapahtumia kerrattiin moneen otteeseen hyvän ruuan ja juoman äärellä. Astalan kennelin lehden avulla kerroimme lisää suomalaisesta metsästysharrastuksesta, mikä ajuebeagleharrastajien korvissa kuulostaa hyvinkin erikoiselta.  Kuvien avulla suomalainen metsämaisema, nuotiotulistelu ja luonnon rauha avautuvat myös nummien asukeille ja iIllan päätteeksi lahjoitimme lehtiä kennelin kirjastoon muistoksi vierailusta ja yhteisistä kokemuksista.

Matkaseura näillä Astalan kennelin koiranomistajien reissuilla on aina parasta mahdollista, niinpä seuraava kohde onkin jo mietinnän alla, vaikka kone ei tätä kirjoitettaessa ole vielä ehtinyt nousta Manchesterin kentältä!

Kiitos matkaseurasta Anneli, Henna, Samuli, Kaija, Kai, Pirjo, Suvi ja Aki!°