Ponferrada tammikuu 2017

Beaglemetsällä Pohjois-Espanjassa

Ponferradan kaupunkiin saapuu vuosittain tuhansia matkaajia eri puolilta maailmaa, kulkeehan ikiaikainen pyhiinvaeltajien reitti, Camino de Santiago, kaupungin halki. Samaiseen kaupunkiin suuntasimme mekin matkamme tammikuun puolivälissä, kun kauan odotettu metsästysmatka Pohjois-Espanjaan vihdoin koitti. Matkan kohteeksi valikoitui pieni beaglekennel Ponferradassa, missä saimme kokea espanjalaista vieraanvaraisuutta ja hienoja metsästyshetkiä isäntämme Javierin seurassa.

Javier Fernandez Lopez on pitkän linjan beaglemies, jonka beaglet polveutuvat amerikkalaisista ja eurooppalaisista metsästysbeaglelinjoista. Kiinnostus beagleen ja sen ajo-ominaisuuksiin yhyttivät tiemme Youtube-kanavilla, missä Astalan Untamon (Patun) raikuvat ajovideot herättivät espanjalaismiehen uteliaisuuden Suomi-beagleä kohtaan. Eipä aikaakaan, kun kirjeenvaihto Patun omistajan, Teron, ja Javierin välillä kävi jo kuumana. Kesän kynnyksellä mielissämme alkoi itää metsästysreissu Javierin metsämaille ja muutaman kiinnostavan juttutuokion jälkeen se alkoi pikkuhiljaa muuttua todeksi.

Tammikuun toisella viikolla Madridin koneeseen nousi kolmetoista Astalan kasvatin omistajaa, joilla bikinien ja uimavarusteiden sijaan oli matkalaukuissa reilusti lämmintä vaatetta ja varustetta pohjoisen tuulta ja mahdollista pakkastakin suojaamaan. Madridissa vastassa oli kuitenkin vielä aurinko ja alkukevään lämpö, josta saimme nauttia muutaman kiireettömän päivän pääkaupungin nähtävyyksiä kierrellessä. Ponferradaan suunnattiin perjantaina vuokra-autoilla ja lähes 400 km matka taittui joutuisaan hyväkuntoisella moottoritiellä, jossa ei juuri mutkia näkynyt.

Paikan päällä majoituimme Javierin ystävän omistamaan majataloon, jonka viihtyisissä huoneissa ja runsaassa ruokapöydässä vietimme kaksi päivää loistavasta palvelusta nauttien. Metsäpäiväksi valikoitui kolmesta mahdollisesta lauantai (Espanjassa saa metsästää vain torstaina, lauantaina ja sunnuntaina) ja lauantai-aamuna olimmekin valmiina uuteen kokemukseen aamuvarhaisella, auringon vasta heräillessä.

Javier koirineen johdatti meidät muutaman kymmenen kilometrin päähän majapaikastamme, ylänköalueelle, missä maasto poikkesi täysin totutuista metsämaisemista. Matala varvikko ja kuivan maaperän kitukasvuiset pensaat tekivät maastosta helppokulkuisen ja koirien toimintaa pystyi seuraamaan pitkienkin matkojen päähän. Lauantain metsästyksessä Javerilla oli mukana kuusi koiraa, joista kaksi nuorinta kulkivat ilman tutkaa, isännän kouluttaessa niitä vihellyksillä ja käskyillä osaksi laumaa metsästyksen aikana. Jänikset olivat olleet ahkerasti liikkeellä aamuvarhaisella ja koirien hännät liikahtivatkin iloisesti heti irtilaskun alussa.

Espanjalainen tapa metsästää beaglellä poikkeaa suomalaisesta ja oli mielenkiintoista seurata, miten Javier poikansa ja passimiehenä toimineen kaverinsa kanssa pysyttelivät koirien lähituntumassa niiden hakiessa jänistä. Tuulinen ja kuiva sää sekä hajujen runsaus haastoivat koirat. Aamupäivän aikaan ajo vihdoin kajahti komeana ja aitiopaikalla, korkean rinteen kupeessa, seurasimme alhaalla laaksossa etenevää kiihkeää ajoa. Kuuden beaglen ajaessa samaa jänistä ja antaessa vuolaasti ääntä, ajoa oli todella hienoa seurata. Viimein  kajahti myös ensimmäinen laukaus ja toisen laukauksen jälkeen oli saalis isännän taskussa! Koska lounaaseen oli vielä aikaa, päästettiin koirat hakemaan uudelleen. Tällä kertaa ajo päättyi Javierin 13-vuotiaan pojan, Rodriguezin, täyden kympin laukaukseen ja oli aika siirtyä ruokapöydän ääreen.

Alkupala, pääruoka, jälkiruoka ja kahvi –neljän tähden lounas espanjalaiseen tapaan täytti vatsan iltapäivällä ja reilun puolentoista tunnin ruokailun jälkeen suuntasimme uudelleen metsämaille. Jänikset vaihtuivat kaneihin ja maastossa kierrellessä löysimme toinen toistaan suurempia ja pidempiä kaninkoloja, joihin ne luikkivat viivana turvaan vaaran uhatessa. Illan hämärtyessä palasimme ulkoilmasta, liikunnasta ja jännityksestäkin väsyneinä takaisin majapaikkaan, jossa iltaa jatkettiin yhdessä Javierin kanssa ruuasta ja viinistä nauttien.

Matkailu avartaa –niin tälläkin kertaa! Monta kokemusta ja elämystä  rikkaampana ajelimme sunnuntaina takaisin Madridiin. Puhetta ja juttua riitti vielä kotimatkallekin ja eiköhän niitä juttuja jatketa vielä myöhemminkin, kun saman pöydän äärelle istahdetaan!

Kiitos huippumukavalle matkaseuralle ja tietysti Terolle ja Patulle, joiden ansiosta mekin saimme mahdollisuuden tutustua Javieriin, aitoon espanjalaiseen metsämieheen!